Kirjaudu sisään

Jaa

Suomen joukkueen kisaraportti: purjelennon MM-kilpailut 2017 Australiassa

Julkaistu 2.2.2017|Teksti: Hannu Halonen|Kuvat: Katja Soikkeli

Purjelennon 15 metrin, 18 metrin ja avoimen luokan maailmanmestaruuksista kilpailtiin Etelä-Australiassa, Victorian osavaltiossa tammikuussa. Odotukset sääolojen suhteen olivat korkealla, mutta toisin kuitenkin kävi.

Purjelennon kolmen luokan MM-kilpailut 2017 lennettiin 8.–22. tammikuuta Australian Benallassa. Järjestäjänä toimi Gliding Club of Victoria noin 200 hengen vapaaehtoisvoimin. Kaikkiaan kilpailuihin osallistui 115 pilottia 26 maasta, ja merkittävää oli kahden kiinalaisen pilotin osallistuminen ensimmäistä kertaa purjelentokisojen historiassa.

Suomalaisilla on hyvät muistot Benallasta 30 vuoden takaa. Samalla kentällä järjestettiin purjelennon MM-kilpailut myös vuonna 1987, jolloin Markku Kuittinen otti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.


Timo Nurminen kilpaili 15 metrin luokassa Ventus-2b-purjekoneella.

Nykyään kisapaikan puitteet ovat erittäin hienot. Kenttä on tilava, ja muun muassa päivittäisten briefingien pitopaikkana oli 200 henkeä vetävä auditorio. Ilmatilankaan kanssa ei ollut ongelmia, sillä kilpailualueella oli mahdollista nousta joko lentopinnalle 120 (3 600 metriä) tai jopa pinnalle 240 (7 200 metriä).

Kilpailun järjestelyt sujuivat hyvin, aina on kuitenkin parantamisen varaa monissakin pienissä asioissa. Kokenut ranskalainen kilpailija Eric Bernard totesi, ettei missään ole ollut niin hyvin järjestettyä MM-kilpailua kuin Räyskälässä vuonna 2014.

Joukkue valmistautuu avajaisiin. Vasemmalta oikealle Antti Lehto, Hannu Halonen, Suomen suurlähettiläs Lars Bäckström, Erkki Heinonen, Martti Koivula, Timo Nurminen ja joukkueenjohtaja Pekka Halonen. Etualalla nuori maakyltin kantaja.

Suomella kokenut purjelentojoukkue Australian MM-kilpailuissa

Australiassa oli Suomesta paikalla kokenut joukkue. Hannu Halonen ja Timo Nurminen lensivät 15 metrin luokassa, Erkki Heinonen ja Martti Koivula 18 metrin luokassa sekä Antti Lehto avoimessa luokassa.

Lehto voitti MM-hopeaa yhdessä Nikke Luukkasen kanssa Räyskälässä vuonna 2014, Heinosella on useita sijoituksia kymmenen parhaan joukkoon MM- ja EM-kisoissa, Koivulalla on runsaasti kokemusta MM- ja EM-tasolla, ja Halonen on lentänyt aikaisemmin kahdet EM-kisat. Joukkueen nuorimpana Nurminen lensi ensimmäisiä isoja kansainvälisiä kisojaan.

Joukkueenjohtajana toimi Pekka Halonen ja tiedottajana Katja Soikkeli. Avustajina toimivat Johanna Lehto ja Heikki Halonen sekä kolme ystävällistä australialaista, jotka eivät epäröineet ottaa avustustöihin mukaan omia puolisoitaan.

Heikki Halonen avustaa Martti Koivulaa ennen lentoa.

Koneet laivattiin Australiaan edellä, joukkue lensi perässä

Kisoissa käytettävät koneet pakattiin syyskuussa Räyskälässä yhteen konttiin, mukana oli myös yksi Ruotsin joukkueen kone. Kontti saapui laivamatkan jälkeen Benallan kisakentälle marraskuussa. Konttiin ei mahtunut koneiden kuljetusperävaunuja mukaan, joten mahdolliset maakuljetukset maastolaskun jälkeen oli hoidettava lainavälineillä.

Joukkueen matka eteläiselle pallonpuoliskolle alkoi heti joulun jälkeen. Suomesta Australiaan matkustaminen vie kaiken kaikkiaan aikaa vähintään vuorokauden. Aikaeroa Suomen ja Benallan välillä on yhdeksän tuntia, mikä vaati muutaman päivän totuttelun ennen tehokkaan harjoittelun aloittamista.

Suomen joukkueen jäsenet majoittuivat viiden minuutin kävelymatkan päässä kisakentästä vuokratuissa omakotitaloissa ja Glider City -motellissa, joissa kaikissa olosuhteet olivat erittäin kotoisat ja miellyttävät. Hyvien fasiliteettien ansiosta päivärutiinit ruokailuineen ja joukkueen päivittäiset suunnittelupalaverit hoituivat mallikkaasti.

Antti Lehdon ohjaama JS-1 juuri ennen ilmaan nousua.

Poikkeukselliset säät hankaloittivat lentämistä

Odotukset kisasäiden suhteen olivat korkealla. Totuus oli kuitenkin toisenlainen, kuten niin usein MM-kisoissa. Viimeisen neljän vuoden aikana eteläisessä Australiassa on satanut runsaasti, ja siksi maasto on monin paikoin märkää ja normaalisti kuivissa järvissä on vettä. Tämän seurauksena lentotehtävät olivat lyhyempiä, lentokorkeudet alhaisempia ja keskinopeudet selvästi normaalia pienempiä.

Yleisesti kuviteltiin, että lähes jokaisena päivänä lennetään eli käytännössä kilpailupäiviä kertyisi vähintään 10 tai jopa 12. Sää oikutteli kuitenkin niin, että avoin luokka lensi kahdeksan, 18 metrin luokka seitsemän ja 15 metrin luokka vain kuusi päivää.

Korkealla olevia cumuluspilviä ei kahden viikon aikana juurikaan nähty ja kirkkaan sinisen taivaan alla lennettiin usein heikoissa ja mataliin korkeuksiin vievissä termiikeissä. Maastolaskuja tai moottorien käynnistyksiä ei Australian olosuhteissa juurikaan pitäisi tulla, mutta tällä kertaa niitä tuli päivittäin.

Suomen Erkki Heinonen lensi palkintosijoille

Poikkeuksellisissa ja vaativissakin olosuhteissa Heinonen onnistui tasaisilla suorituksillaan parhaiten sijoittumalla 18 metrin luokassa hienosti palkittavien joukkoon kymmenenneksi. Tämä siitäkin huolimatta, että hänen harjoittelunsa jäi vähäiseksi työkiireiden ja harjoitusviikon sairastelun takia.

Halonen lensi sijalle 13, mikä oli positiivinen tulos kovassa seurassa ja ensivisiitillä Australiassa. Myös siirtyminen 15 metrin luokkaan kymmenen vuoden tauon jälkeen asetti hieman ylimääräistä haastetta.

Lehto oli avoimessa luokassa sijalla 25, Nurminen 15 metrin luokassa sijalla 34 ja Koivula 18 metrin luokassa sijalla 37. Koivulan sijoitusta huononsi toisen kilpailupäivän vaaratilanteen aiheuttama keskeytys.

Timo Nurminen valmistautumassa lennolle. Käynnissä on lentotehtävän asettaminen koneen tietojärjestelmään.

Turvallisuus puhutti – kisoissa syntyi vaaratilanteita

Pilvetön sininen taivas aiheuttaa helposti tilanteen, jossa samassa nostossa pyörii kymmeniä koneita. Heikossa säässä myös korkeuserot ovat pienet, jolloin voi syntyä vaaratilanteita. Toisena kilpailupäivänä 18 metrin luokassa slovakialainen pilotti ja Martti Koivula ajautuivat liian lähelle toisiaan nostossa ja koneiden siivet osuivat kevyesti toisiinsa. Molemmat laskeutuivat välittömästi tapahtuman jälkeen turvallisesti.

Kaksi päivää myöhemmin 15 metrin luokassa australialainen pilotti törmäsi suorassa liidossa saksalaisen lentämän koneen runkoon. Molemmat pilotit pelastuivat laskuvarjolla.

Turvallinen lentäminen oikealla asenteella olikin briefing-tilaisuuksien päivittäinen ja vakava puheenaihe, sillä vaaratilanteita ja onnettomuuksia on sattunut vuosien varrella liikaa. Turvallisuuden parantamiseksi onkin työn alla sääntömuutoksia.

Martti Koivula hyvillä mielin ennen päivän lentoa.

Kisoissa mukana kiinnostavia uusia purjekoneita: Ventus ja JS-3 Rapture

MM-kisoissa lensi kaksi merkittävää koneuutuutta. Kaikkiaan seitsemän saksalaisen Schempp-Hirth:n uutta Ventusta lensi 18 metrin luokassa, ja eteläafrikkalainen Jonker Sailplanes toi 15 metrin luokan kisaan mukaan kaksi uunituoretta JS-3 Rapture -konetta.

Uusi Ventus on kehitetty optimaaliseksi nykyaikaiseen kilpailu- ja matkalentämiseen. Perinteinen MacReady-teorian mukainen ”nouse ja liidä” -tekniikka on jäänyt taka-alalle ja kantavien nostolinjojen hyödyntäminen on noussut merkittävään rooliin. Ventuksen siiven profiililla ja taakse taittuvalla muodolla on pyritty saavuttamaan parhaat mahdolliset ominaisuudet nykyaikaiseen lentotyyliin. Kilpailun loppupuolella koneen hyvät ominaisuudet tulivat esille päivävoittojen ja lopputuloksien hyvien sijoitusten muodossa. Uuden Ventuksen tilauslista onkin pitkä ja toimitusaika kahdesta kolmeen vuoteen.

JS-3:n ohjaimissa olivat itse Jonkerin veljekset. Kone valmistui ja lensi ensilentonsa joulukuussa, ja koneet lennätettiin Australiaan Qantaksen rahtikoneella. Taitavien veljesten lentäminä koneilla saatiin hyviä päivätuloksia, mutta riskien hallinta ei aina toiminut: yhtenä kisapäivänä veljekset laskeutuivat maastoon.

JS-3:lla voidaan lentää joko 15 metrin, 18 metrin tai 21 metrin kärkivälillä. Kone tulee olemaan kilpailukykyinen, mutta eurooppalainen tyyppihyväksyntä saattaa viedä vielä aikaa.

Lue myös

Suomen Ilmailuliitto | Puhelinvaihde: +358 9 3509 340 | Email sil(ät)ilmailuliitto.fi
Postiosoite: Helsinki-Malmin lentoasema | FI-00700 Helsinki |  www.ilmailu.fi